© Vauraselama.fi, 2024. Kaikki oikeudet muutoksiin pidätetään.
Elin turvallisen lapsuuden ja nuoruuden. Synnyin 1967 pieneen suomalaiseen kaupunkiin. Perheeni oli siihen aikaan tavallinen, isä rakennusalalla, matkatöissäkin välillä ja äiti minun ja kaksi vuotta nuoremman siskoni kanssa kotosalla. Hän oli koulutukseltaan ompelija ja hankki lisätienestejä tekemällä vaatteita, häämekkoja yms. tutuntutuille.
Asuimme vuokralla omakotitalon yläkerrassa ja vanhemmat säästivät koko varhaislapsuuteni ja sitten kun aloitin koulun, muutimme kolmioon uuteen kerrostaloon, osakkeeseen, kertoivat äiti ja isä. Taloyhtiössämme oli uima-allas- ja saunaosasto ja se oli luksusta! Kunnes öljykriisi tuli ja sulki ”vesihanat”. Muuten en muista mitään kriisiä olleenkaan.
Vanhempani halusivat oman pihan ja kasvimaan, joten ollessani 13-vuotias muutimme uuteen rivitaloon. Tämä olikin viimeinen muuttoni vanhempien kanssa. Lapsuudestani muistan myös, että kaikki pyrittiin ostamaan säästöillä. Vain ruokakaupassa olimme tiliasiakkaita. Meillä lapsilla oli säästövakuutukset ja –possut.
Vuonna 1986 päästyäni ylioppilaaksi, lähdin Saksaan viettämään välivuotta lahjarahojeni avustuksella.
Nuorena aikuisena
Takaisin Suomeen tultuani menin töihin hotelliin ja avasin heti ASP-tilin. Vuonna 1987 tapasin mieheni ja muutimme pian yhteiseen vuokra-asuntoon. Halusimme matkustella ja kiertää maailmaa ennen vakiintumista, päätin lopettaa ASP-tilini ja varasimme heti matkan Karibialle. Elettiin vuotta 1990 eikä kukaan tuttavistamme ollut vielä käynyt siellä.
Olimme molemmat töissä ja tuntui typerältä maksaa vuokraa, joten kävimmekin pankissa ja saatuamme mukavat lainatarjoukset, oman kodin metsästys alkoi. Kaupungin keskustasta ostimme ison kolmion, vaihdoimme työpaikkoja ja olimme molemmat kouluttautuneet töiden ohella, elämä oli varmalla pohjalla…ja sitten nousi korot ja iski lama…mutta meillä säilyi työpaikat, joten ei hätää. Päätimme selvitä ja matkustelimme edelleen loma-aikoina.
Esikoinen syntyi 1993 ja samana vuonna menehtyi appeni ja seuraavana anoppini. Mieheni oli ainoa perillinen. Päätimme tehdä rakennusalalla olevan isäni avustuksella suuren liikkeen - muuttaisimme perintöasuntoon, mutta tekisimme täydet remontit ja pilkkoisimme ison kaupunkikodin kahdeksi. Laitoimme kolmiomme vuokralle, kun remontit oli valmistuneet n vuoden kuluttua. Vuosi 1995 oli yhtä juhlaa!!!
Luottokorttia käytin vain lomamatkoilla ja laskut maksettiin hetimiten. Huonekaluja ostimme luotolla/ osamaksulla. Muistaakseni H&M-tilinkin avasin 90-luvun lopussa.
Missä mennään nyt?
Erosimme mieheni kanssa, mutta olemme edelleen ystäviä ja onhan meillä rakas tyttö, joka teki meistä isovanhempia kolme vuotta sitten. Hänen nuori perheensä asuu nyt siinä meidän remontoimassa isommassa saunallisessa kodissa. Mieheni kanssa olemmekin jo suunnitelleet ennakkoperintöjärjestelyjä. Pienempi asunto on vuokrattuna. Nämä asunnot kuuluvat täysin miehelleni ja kohta siis tyttärelleni ja tyttärentyttärelle, mutta minulle jäi ensiasuntomme.
Tavattuani nykyisen mieheni, olin valmis uusiin tuuliin ja möimme jo velattomat kotimme ja ostimme upouuden kodin, jonka suunnitteluun pääsimme vaikuttamaan jo rakennusvaiheessa.
Matkustaminen on edelleen tärkeää minulle ja onneksi nykyinen kumppanini arvosti sitä myös, tuskin muuten olisimme edes pari!
Tällä hetkellä minulla on kaksi erillistä luotollista pankkikorttia, mutta en käytä näitä edelleenkään muuten kuin matkavarauksiin tai matkoilla. Kierrätys on tullut elämääni, joten mieluummin luovun kuin hankin uutta kotiimme.
Aina välillä mietin sijoitusasunnon, pienen sellaisen hankintaa, mutta nyt ei ole sen hetki, lama säikäytti itseäkin 90-luvulla.
Viime keväällä jättäydyin vakituisesta työstä pois. Olen kuitenkin tehnyt sijaisuuksia mm. koko kesän. Minussa asuu pieni kapinallinen, joka ei halua elää liian tuttua ja turvallista elämää, mutta raha-asioissa olen edelleen enemmän järjellä kuin tunteella eläjä. Elämääni on mahtunut onnellisia sattumia ja ikäviä menetyksiä, mutta onneksi vanhempani ovat esimerkillään auttaneet selviytymään selväjärkisenä!
Kirjoittaja on "Ulpukka" .
