© Vauraselama.fi, 2025. Kaikki oikeudet muutoksiin pidätetään.
On syyskuu 2015. Istun kahdeksalta aamulla ammattimeikkaajan tuolissa - olen käynyt jo kampaajalla. Edessä on jännittävä päivä, koska olen päässyt finaaliin naisille tarkoitetussa eräänlaisessa missikilpailussa. Tässä kilpailussa ulkonäöllä, pituudella tai painolla ei kuitenkaan ole mitään merkitystä. Ainoa asia, joka ratkaisee, on asenne.
Meikkaaja kysyy millä mielellä olen lähdössä kilpailuun. ”No, voisin olla vaatimaton ja puhua kokemuksen keräämisestä jne, mutta ehkä sanon tämän nyt ihan suoraan; ajattelin voittaa tämän kilpailun.” Meikkaajan mielestä asenteeni on hyvä, turhaan sitä nöyristellään ja vähätellään itseään.
Asenne. Sana, joka liitetään monesti huippu-urheilijoihin ja yritysjohtajiin. Menestyjiin. Jos joku ei oikein selviydy tehtävistään, on hänellä huono asenne.
Minun mielestäni asenne tulee jokaiselle kasvatuksessa. Asenne on eräänlaista itseluottamusta - sitä, että tietää kuka on, mitä osaa ja mitä haluaa. Minun äitini on sanonut, kun olen ollut pieni; ”Muut tekevät mitä osaavat, minä teen mitä haluan.” Olen noudattanut samaa elämänohjetta.
Käyn pelaamassa miesporukassa sählyä torstaisin. Miehet ovat pelanneet paljon enemmän kuin minä ja ovat ketterämpiä ja nopeampia. Minä taas olen sitkeämpi. Pelasin viime keväänä kymmenen minuuttia ranne murtuneena (joo, se ei ollut kauhean fiksua, en suosittele) ja taistelen pallosta aina viimeiseen asti huutaen lapsille sopimattomia sanoja. Se on minun asenteeni. Kaikki tehdään täysillä. Isäni on puolestaan opettanut minulle; ”Jos jotain viitsit tehdä, tee se kunnolla.” Siinäkin on asennetta.
On taas syyskuu 2015. Kilpailupäivä on kääntynyt iltaa kohti ja on aika nousta lavalle tuomareiden arvosteltavaksi. Ensimmäinen kierros on alusvaatekierros. Olen porukan ainoa, joka kiipeää lavalle rintaliivit ja alushousut -yhdistelmässä. Kaikilla muilla on uimapuku, korsetti tai aamutakki - jotain, joka peittää mahdollisimman paljon. Kilpailu järjestetään ensimmäisen kerran ja tottakai se on kerännyt salin täyteen yleisöä. Nousen lavalle, kävelen opetellun lenkin, hymyilen, vastailen muutamaan kysymykseen ja totean, että eturivissä istuu töistä tuttuja asiakkaita. Mahtavaa. Hymyilen silti.
Asenne ja itseluottamus eivät välttämättä ole sama asia, mutta kulkevat kyllä pitkälti käsi kädessä. Asennetta on se, miten suhtaudut vaikkapa ikäviin asioihin. Jos kohtaat vastoinkäymisiä, miten reagoit niihin? Jäätkö surkuttelemaan tilannetta ja maahan makaamaan? Vai nousetko reippaasti ylös ja jatkat matkaa? Mikäli joku ovi on sulkeutunut, niin mennään sitten toista kautta - se on asennetta.
Asenne vie sinut ihan niin pitkälle, kuin itse haluat. Se on moottori unelmien toteuttamisessa ja tavoitteiden saavuttamisessa. Asenteesi kertoo sinusta paljon ihmisenä, halusit tai et. Jos tapanasi on jättää asioita roikkumaan, töitä puolitiehen, niin valitettavasti se tarkoittaa sitä, että asenteesi ei välttämättä ole ihan kohdallaan.
Minä näkisin niin, että polttoainetta ovat ne asiat, jotka vievät meitä kohti unelmien toteuttamista, eli nautinto ja kipu. Asiat, jotka haluat saavuttaa ja asiat, jotka ovat niin kipeitä, että sinun on vain yksinkertaisesti pakko muuttaa ne.
Voiko asennetta opetella? Mielestäni voi. Itsetuntoaan voi parantaa ja asenne muuttuu siinä sivussa.
Sinulla on jokin asia, jonka haluat. Olkoon se tässä esimerkissä vaikkapa ylennys. Haluat ylennyksen, mutta takaraivossa nakertaa ajatus; mitä jos en osaa? Osaa mitä? Jos ylennyksen saaminen vaatii jonkun asian opettelua, niin sitten opetellaan. Virassa aiemmin ollut ihminenkin on ne osannut, miksi sinä et niitä oppisi? ”Mutta kun ei oo aikaa.” Mihin? Jos oikeasti haluat sen ylennyksen, niin sinulla on aikaa - otat sitä jostain, harrastuksista, sometuksesta, television tuijottamisesta. Raivaat kalenteriin aikaa ja mikä tärkeintä, korjaat asenteesi. Ihmisillä, joilla on asennetta, ei ole ”mutku” ja ”sitku” sanoja käytössään.
Asiat eivät koskaan muutu, jos vain olet hiljaa. Jokainen meistä on asioista jotain mieltä ja välillä sitä kokee, että tulee kohdelluksi väärin. Pomo haukkuu sinut aiheetta tai työkaveri kohtelee sinua ilkeästi, mitä teet? Poistut itku silmässä tilanteesta ja marmatat kokemastasi vääryydestä ystävillesi tai puolisollesi? Korjaako se tilanteen? Ei. Opettele siis puolustamaan itseäsi. Ketään, jolla on loistava asenne ei sorsita, vähätellä tai niin sanotusti potkita päähän. Joskus voi tulla tilanteita, että itsesi puolustaminen ei miellytä vastapuolta. Muista silloin, että heillä ei ole mitään oikeutta kohdella sinua huonosti. Jos joku suuttuu moisesta, niin siinäpähän suuttuu, mitä väliä sillä on?
Kun tiedät mitä haluat ja menet sitä kohti asenteella, niin moni asia tulee muuttumaan. Jos olet ollut koko ikäsi turhien pelkojen ja muiden ihmisten mielipiteiden vanki, niin muutos on valtava. Sinun on oltava valmis ottamaan se vastaan. Asennemuutoksesi hätkähdyttää ihmisiä. Jotkut pelästyvät muutosta ja yrittävät vetää sinut takaisin sinne, mistä olet lähtenyt. Älä anna heidän tehdä sitä. Joskus myös ihminen, joka on ollut ihan lähipiirissäsi, voi säikähtää muutosta ja kyseenalaistaa tai yrittää latistaa sinua. Älä lähde siihen mukaan, jätä hänet omaan arvoonsa. Kaikkien ihmisten ei ole tarkoitus kulkea kanssamme koko matkaa, anna heidän mennä.
Palaamme taas syyskuuhun 2015. Toisen kierroksen jälkeen seisomme lavalla koko porukka. Palkintojen jako on alkanut. Ensin palkitaan Facebook -äänestyksen voittaja. Hänet me kaikki jo tiedämme, koska sen on voinut päätellä tykkäysten määrästä. Voittaja kukitetaan ja hän palaa riviin. Sitten palkitaan yleisön suosikki, häntä on voinut äänestää yhteistyöliikkeissä viimeisen kuukauden ajan. Voittaja on numero kahdeksan, sama numero on minun mekossani kiinni. Saan kukkia, pienen pystin ja lahjakassin. Olen iloinen ja jännittynyt. Jälkeenpäin katsoin kuvia tapahtuneesta. Hymyilen koko ajan kuin Naantalin aurinko ja seison ryhdissä. Kaikki eivät seiso ja muutaman kasvonilme on sellainen, että haluaisivat olla jossain muualla. Jos sinussa on asennetta - anna sen näkyä, älä pyytele anteeksi ulkoisella olemuksellasi.
Sitten on voittajan julkaisemisen vuoro. Tuomariston suosikki on tyttö numero kahdeksan, sama numero on edelleen mekossani kiinni. Minä voitin, asenne ratkaisi. Saan sylin täyteen pokaalia, lahjakasseja, kukkia ja minulta loppuu kädet. Juontaja haastattelee minua, kiitän kaikkia äänestäneitä, tuomareita, vanhempiani, yhteistyökumppaneita ja kilpasiskojani.
Kuukausia myöhemmin eräs kisassa kilpaillut nainen kysyy minulta asenteestani, koska hän haluaa oppia siitä, kehittää itseään. Kerron hänelle kasvatuksestani. Minulla on kotona yrittäjäisä ja vahva äiti, he ovat kasvattaneet minusta vahvan ja itsenäisen naisen, jonka itsetunto on terästä ja asenne pohjaa vahvasti äidin opetukseen - ”Muut tekevät mitä osaavat, minä teen mitä haluan.” Pitää uskoa itseensä ja omaan juttuunsa.
Tiedän pystyväni mihin vain ja niin pystyt sinäkin.
