© Vauraselama.fi, 2024. Kaikki oikeudet muutoksiin pidätetään.
Oletko koskaan miettinyt, että pieni pala paperia hallitsee elämäämme enemmän tai vähemmän? Tämä pieni paperin pala on vahvasti läsnä meidän jokaisen elämässä jokaikinen päivä. Jotkut ihmiset tappavat näiden paperipalasten takia. Jotkut ihmiset kerjäävät niitä. Toiset tekevät töitä koko elämänsä saadakseen niitä tililleen. Käytännössä he siis eivät edes näe näitä himoitsemiaan paperinpalasia, vaan he näkevät vain numeroita tilillään.
Paperinpala, josta puhun, on tietysti raha. Raha - tuo asia, jolle olemme käytännössä yhdessä päättäneet arvon, ja olemme yhdessä suostuneet siihen, että raha on se väline, jolla käymme kauppaa. Kun keskityn miettimään sitä, mitä raha oikeastaan on, tulee itselleni ainakin vähän ”hönö” olo.
Raha on hallinnut minua joskus niin paljon, että se on onnistunut kuiskaamaan minulle: ”älä puhu minusta mitään”. Raha on hallinnut minua niin paljon, että olen sen takia vaihtanut vapauteni johonkin muuhun.
Raha on ollut jotenkin niin iso ja paha asia elämässäni aiemmin, että en pystynyt puhumaan raha-asioistani kenellekään. Jätin jopa laskuja avaamatta jos tiesin, että laskun saapuessa minulla ei ollut rahaa tililläni. Raha onnistui myös vakuuttamaan minut siitä, että minun ei tulisi kiinnostua siitä sen enempää. Sitä joko oli tai sitä ei ollut. Muut vaihtoehdot eivät olleet mahdollisia. Rahattomana olo oli joskus ahdistunut. Silloin kun rahaa taas oli käytettävissäni, olo oli kuin kuningattarella.
Onnekseni onnistuin tekemään täysikäännöksen. Ensiksi tiedostamalla, että hei, olen ihminen, joka käyttää rahaa. Jos en kiinnostu raha-asioistani nyt, raha jatkaa hallitsemistani. Se jatkaa sitä hiljaisella mutta sitäkin voimakkaammalla tavalla. Tämä on tosiasia, jota ei kenenkään kannata kieltää: niin pitkään kuin et ole kiinnostunut raha-asioistasi, niin pitkään raha hallitsee sinua. Ikävää, mutta totta.
Toiseksi opettelin puhumaan rahasta. Pakotin itseni puhumaan rahasta, ja pikkuhiljaa siitä tuli helpompaa. Oli muuten todella vapauttavaa, kun uskalsi alkaa puhua raha-asioista, vaikka sitä rahaa ei ollut kovinkaan paljoa. Huomasin, että kun sanon ääneen ne asiat, jotka minua vaivaavat, en anna niille asioille enää voimaa. Mutta niin pitkään kuin pitää asioita sisällään, niin pitkään ne asiat vaivaavat ja hallitsevat.
Kolmanneksi opettelin käyttämään rahaa. Olin käyttänyt rahaa koko ikäni tietämättä, miten rahaa oikeastaan tulisi käyttää järkevästi ja niin, ettei tarvitse elää vain palkkapäivästä toiseen. Opettelin käyttämään rahaa toisin kuin ennen. Aloin hallita rahaa niin, että saisin sitä lisää sen sijaan, että se aina valuisi pois käsieni ulottuvilta.
Raha, pieni paperinpala, on elämässäni yhä tärkeää, mutta nyt roolit ovat vaihtuneet. Nyt minä hallitsen paperinpaloja ja metallisia rinkuloita. Nyt tiedän, että kun otin tämän askeleen ja hallitsen elämässäni myös tätä osa-aluetta, olen paljon vapaampi kuin ennen.
Pääsin eroon mielen kahleista, jotka olivat sitoneet minut ajattelemaan tietyllä tavalla rahasta. Aiemmin en antanut itselleni edes lupaa ajatella, että elämäni voisi olla erilaista. Aiemmin pidin itseäni vain ammattikoulun käyneenä, joten ”eihän mulla olisi mahdollisuuksia tulla rikkaaksi”. Kuinka väärässä olinkaan – omalla koulutuksella eikä työtilanteella ole mitään tekemistä sen kanssa, voiko ihminen vaurastua. Kaikki lähtee omasta mielestä: siitä, mitä sallii itselleen ja siitä, että alkaa opiskella.
Nyt tiedän, että ollakseen todellisesti vapaa, on ihmisen myös otettava vastuu omasta taloudestaan ja omista raha-asioistaan. Jos tätä ei tee, niin pala paperia hallitsee ja mielen kahlitsee.
