© Vauraselama.fi, 2025. Kaikki oikeudet muutoksiin pidätetään.
Jos raha-asioista ollaan kovin eri mieltä parisuhteessa – saattaa tunnelma kiristyä ja äityä riidaksi. Rahasta voisi siis tietysti puhua jo heti suhteen alussa, jotta tietää, onko ajatukset yhteneviä. Mutta harvemmin, valitettavasti, raha-asioista keskustellaan millään lailla ”etukäteen”. Raha saattaa tulla aiheeksi vasta siinä vaiheessa, kun ollaan muuttamassa saman katon alle ja mietitään, miten yhteisen talouden menot jaetaan.
Tässä vaiheessa saattaakin paljastua, että sitä omaa puolisoa ei kiinnostakaan raha millään tavalla – ja sinä itse olet erityisen kiinnostunut esimerkiksi sijoittamisesta ja taloudellisen vapauden saavuttamisesta. Ja faktahan on, että emme voi muuttaa ketään muuta, paitsi itseämme – eli mitä tehdä, kun puolisoa ei kiinnosta raha, ei sitten pätkääkään?
Aloitetaan siitä, että tällainen asia ei ole se, miksi itse ottaisin eron. Ajattelen itse tämän niin, että raha on se ”minun juttuni” ja miehellä olkoon sitten oma juttunsa, josta minä en ole samalla tavalla kiinnostunut. Toki, keskustelemme rahasta sillä tasolla, että taloutemme toimii ja kulut tulee jaettua molempia miellyttävällä tavalla.
Mutta raha ei ole kaikki kaikessa eikä siitä tarvitse tehdä niin suurta numeroa, mitä ehkä tekisi mieli tehdä. Ja miksi haluaisin tehdä siitä suuren numeron? Koska se on minulle tärkeää ja koen, että puolisonikin hyötyisi, jos ottaisi enemmän vastuuta raha-asioistaan. En voi kieltää, ettenkö olisi muutamaankin otteeseen suorastaan kiihtynyt: ”Miksi sä et ymmärrä, että tää on hyvä juttu, että sijoittaa rahaa ja pistää rahan tekemään töitä sun puolesta?!”. Voitko samaistua – jompaankumpaan, mieheeni tai minuun?
Siihen meni itsellä tosi kauan aikaa, että oikeasti sisäistin sen, etten voi muuttaa toisen ihmisen ajattelua, vaan kaikki muutos lähtee meistä itsestämme. Mutta kun minä niin kovasti halusin, että mieheni ymmärtäisi sijoittamisen tärkeyden ja sen, että me oikeasti voimme vaurastua – yhdessä! Jos hän vain alkaisi sijoittamaan ja työstäisi mindsettiään ja ja..
Lakkasin antamasta vinkkejä ja neuvoja. En puhunut mieheni kanssa rahasta tai mistään siihen liittyvästä. En tehnyt mitään salassa häneltä, mutta en myöskään ilmoittanut tai kertonut erikseen, mitä teen ja miten. Aikaa kului useita kuukausia ja arkemme rullasi eteenpäin. Rahasta puhuttiin vain sen verran, mitä oli ”pakko”.
Yhtäkkiä – mieheni kysyy minulta, miten ja mistä ostin ensimmäisen sijoitusasuntoni. Keskustelimme verkostoitumisesta ja siitä, miksi joku haluaisi vinkata hyvästä sijoitusasuntokohteesta – miksei tämä vinkkaaja ostaisi asuntoa itse? Puhuimme siitä, miten asunto nyt tuottaa minulle kuukausittain kassavirtaa ja kuinka olen suunnitellut myyväni asunnon vasta, kun siihen otettu sijoitusasuntolaina on maksettu pois. Kun tuli puhe veroista ja siitä, miten mieheni maksaa mielestäni liikaa veroja saadakseen vuoden kuluttua isomman potin, keskustelu tyssäsi.
Hän ei ollut vielä valmis keskustelemaan omista päätöksistään rahan suhteen, mutta minä tietysti jaoin omia näkemyksiäni ja mietteitäni, joita olin jo kovin pitkään häneltä pantannut.
Mieheni osti ensimmäisen sijoitusasuntonsa samalta myyjältä, jolta itse olin ostanut asunnon. Yritin auttaa häntä alussa ja kertoa hänelle omat parhaat vinkkini, mutta huomasin pian, että hän ei ollut työstänyt mindsettiään lainkaan. Hän ei ollut valmis siihen, että voisi vastaanottaa apua raha-asioihinsa. Jälkikäteen olen itse tullut siihen lopputulokseen, että mieheni uskotteli tuolloin itselleen, ettei kukaan halua ihan vilpittömästi auttaa häntä, vaan avunantajalla on pakko olla jokin ikävä taka-ajatus. Vaikka ihan toden teolla halusin hänen saavan hyvän startin asuntosijoittajan uralleen. Tämä ajatukseni sai vahvistusta siitä, että kävimme yhdessä pankissa kilpailuttamassa omat asuntolainamme ja hänelle tarjottiin nykyistä matalampaa marginaalia ilman lisäkuluja tai muutosmaksua – mieheni varmisti noin kymmenen kertaa tutulta pankkivirkailijaltamme, että eihän tässä nyt ole mitään koiraa haudattuna.
Koska hän ei ollut valmis vastaanottamaan apuani, koki hän myös tappiota jonkin verran. No, itse maksoin oppirahani yli-innokkaasta osakesijoittamisen starttaamisesta - voit lukea aikaisemman kirjoitukseni tästä. Niinpä ajattelin, että ehkä hän tästä oppii ja on myöhemmin valmis ottamaan apuni vastaan.
Niin ”pienestä” se oli kiinni – ajattelusta. Mieheni alkoi ajattelemaan rahasta eri tavalla – en tiedä, oliko hän alitajunteisesti rekisteröinyt keskusteluni rahasta ystävieni kanssa vai mistä hän sai ne oivallukset, muun muassa: veroja ei kannata maksaa 5 prosenttiyksikköä liikaa kuussa saadakseen vuoden päästä isomman potin, veroilmoitukseen kannattaa oikeasti panostaa, kulta on oikeasti rahaa eikä vain korumetalli, nykyisen asuntomme vapaat vakuudet voisi hyödyntää sijoitusasuntojen hankintaan.. Listaa voisin jatkaa pitkään.
Nykyisin täytämme veroilmoitukset yhdessä. Ostamme kultaa yhdessä. Ostamme sijoitusasuntoja yhdessä – tai oikeastaan viimeisimmät asunnot ostettiin molemmille omat, mutta yhteisillä vakuuksilla.
Mitä haluan tällä tekstillä sanoa: me emme voi muuttaa toista – voimme muuttaa vain itseämme. Jos siis painit samanlaisen ongelman kanssa, että miten saisit puolisosi kiinnostumaan rahasta, niin minun vinkkini on; ole itse esimerkkinä ja anna puolisollesi aikaa nähdä tuloksia. Jos saavuttamasi tulokset eivät herätä puolisossasi minkäänlaista kiinnostusta siihen, miten ne tulokset saavutit – niin saattaisin itse harkita, haluanko olla yhdessä ihmisen kanssa, joka ei iloitse onnistumisestani? Mutta se onkin jo sitten toinen tarina.
Haluan toivottaa tsemppiä kaikille, jotka pystyvät tähän tekstiin samaistumaan jollain tapaa. Täytyy muistaa, että harva meistä on syntynyt vauras mindset ohjelmoituna – joten anna itsellesi ja puolisollesi aikaa. Kyllä se siitä ja muista; "Kings and Queens build empires".
