Milloin on ok kutsua itseään sijoittajaksi?

Sijoittaja. Millaisia mielikuvia sana sinussa herättää? Millaisen ihmisen näet mielessäsi, kun kuulet tuon sanan? En tiedä sinusta, mutta minulle sanasta ”sijoittaja” pompsahtaa mieleen semmoinen noin viisissäkymmenissä oleva salkku kädessä kulkeva liituraitapukumies. Tai sitten rääväsuinen ja itsevarma Leonardo DiCaprion esittämä roolihahmo Jordan Belfort huutamassa puhelimeen osakevälittäjälleen leffassa Wolf of Wall Street.

Ehken ole ihan hakoteillä – tilastot osoittavat, että esimerkiksi suomalaisista arvopaperisijoittajista suurin osa on miehiä. En tosin tiedä, kuinka monella heistä on salkku ja liituraitapuku – tuskin kylläkään kovin monella. Hauskaa tästä omalla kohdallani kuitenkin tekee se, että itse asiassa tätä nykyä kutsun itseäni sijoittajaksi, enkä voi hyvälläkään mielikuvituksella sanoa sopivani kumpaankaan edellä mainitsemaani kuvaukseen. Murran siis tässä koko ajan omia mielikuviani sijoittajasta ja hyvä niin! Miten minusta sitten tuli sijoittaja ja millainen ihminen ylipäätään voi kutsua itseään sijoittajaksi? Onko sijoittaminen vain tietynlaisten ihmisten etuoikeus?

Mietitkö, miten voisit aloittaa sijoittamisen? Lue napakka kirjoituksemme sijoittamisen aloittamisesta täältä.

Ethän anna virheellisten mielikuvien estää sinua sijoittamasta?

Ennen ajattelin, että sijoittaja on jokin sellainen, jollaiseksi minä en voisi koskaan tulla. Minulla oli mielikuva, että sellaiseksi tullakseen täytyy käydä paljon koulua, olla todella hyvä matematiikassa, opiskella liiketaloutta vuosia ja omistaa paljon, paljon sijoituksia – kuten osakkeita. En oikeastaan edes tiennyt mihin muuhun voisi sijoittaa… No asuntoihin ehkä.

Ajattelin, että sijoittajan tunnistaa myös siitä, että hän puhuu hassua sijoittajaslangia, joka kuulostaa vähintäänkin salakieleltä – ja että se on varmaankin kehitetty siksi, jotta jokainen itseään arvostava sijoittaja tunnistaa helpommin toisen kaltaisensa, jonka kanssa voi sitten tuntea hengenheimolaisuutta. Tavan pulliaiset kun eivät suurella todennäköisyydellä ymmärrä, mitä tarkoittaa shorttaaminen, holdaaminen, swingtreidaaminen, droppi, gappi, douple top, chartti ja muut termit, jotka ovat jokaisen katu-uskottavan sijoittajan perussanastoa (not!).

No, ymmärrät varmasti, että kun mielikuvani olivat tällaisia, oli minun tavallisena, lyhyestä matikasta kasin juuri ja juuri lopputodistukseen kaapineella nuorella kosmetologina työskentelevänä naisena hankala kuvitella yhdistäväni sijoittamista omaan elämääni. Todella harmi, mutta onneksi sain myöhemmin parempaa tietoa, joka on muovannut ajatteluani. Jos sinunkin mielikuvasi ovat jotain sellaista, mitä tässä kirjoituksessa olen kuvaillut, niin ravistele nyt ihmeessä mielestäsi mokomat väärät käsitykset pois viimeistään nyt!

Kuka saa kutsua itseään sijoittajaksi?

Kuinka sitten itse aloitin sijoittamaan? Aloitin rahastoista, kuten useimmat. Sen jälkeen kuvioon tulivat arvometallit ja lisäksi minulla on nykyään myös jonkin verran kryptovaluuttoja. Olen hurjan kiinnostunut osakkeista ja treidaamisesta, joista myös opiskelen kovasti ja oman ensimmäisen sijoitusasunnon ostaminen siintää tulevaisuuden haaveissani. En vielä ymmärrä ihan kaikkia sijoitusslangin villeimpiä termejä, mutta uskon oppivani matkan varrella kaiken tarvittavan. Ja kyllä, näillä kriteereillä olen mielestäni sijoittaja.

Kuka sitten oikein voi sijoittaa? Kaikessa yksinkertaisuudessaan sijoittaminen kuuluu aivan kaikille, jotka haluavat ottaa vastuuta omasta taloudestaan ja – no, alkaa sijoittamaan. Ei siinä sen kummempaa siis! Wikipedia kuvailee sijoittajan määritelmän seuraavanlaisesti: ”Sijoittaja on henkilö, joka omistaa arvopapereita, osuuksia yrityksistä tai muuta omaisuutta (esim. asunnot ja kiinteistöt, metsä- ja maaomaisuus, raaka-aineet, kuten kulta, hopea jne), jota hän on hankkinut taloudellisen voiton saavuttamiseksi.” Kirjaimellisesti sijoittaja on henkilö, joka omistaa jotain omaisuuslajia tehdäkseen sillä voittoa. That’s it.

Sijoittamisen eri tasot – onko niillä väliä?

Osa ihmisistä tuntuu ajattelevan, että pelkkä yksittäisen omaisuuslajin tai sijoitusinstrumentin omistaminen ei vielä tee kenestäkään todellista sijoittajaa. Jotkut mieltävät sijoittajan sellaiseksi henkilöksi, jolla on salkussaan useampaa omaisuuslajia tai jolla on lukuisia eri sijoituskohteita. Sijoittajaksi kuvaillaan helposti myös sellaista henkilöä, joka harrastaa sijoittamista erityisen intohimoisesti – tällöin esimerkiksi kuukausisäästäminen rahasto-osuuksiin ”osta ja unohda” -tyylillä ei kaikkien mielestä täytä vielä kriteereitä. Todelliseksi asuntosijoittajaksi taas mielletään usein sellainen henkilö, joilla on asuntoja plakkarissa enemmän kuin yksi.

Ajattelen itse, että sijoittaminen on ennen kaikkea asennetta ja halua oppia sijoittamisesta (ja toki itse tekemistä myös!). Minun mielestäni kenenkään ei esimerkiksi tarvitse läpäistä sijoitusslangi-suomi-sanakoetta tullakseen sijoittajaksi. Sijoittajan ei myöskään tarvitse olla tiettyä sukupuolta tai omistaa koko elämäänsä sijoittamiselle.  On todella ok sijoittaa vain yhteen omaisuuslajiin, jos niin haluaa (tosin eri omaisuuslajeihin hajauttamista suosittelen lämpimästi!). ”Pelkkien” rahasto-osuuksien omistaminen on vallan erinomainen tapa laittaa oma raha poikimaan, eikä tee ihmisestä sen vähempää sijoittajaa kuin osakesijoittajastakaan. Yksi sijoitusasunto on aivan mahtava saavutus, eikä arvossaan sen vähäisempi kuin viisi sijoitusasuntoa.

Loppujen lopuksi – onko sanoilla ja termeillä niin paljon väliä? Sanat ovat vain sanoja ja minusta on vain hienoa, että sijoittamisesta ylipäätään puhutaan enemmän. Ajattelen, että sijoittaminen todellakin on ennen kaikkea asenne. Asenne, joka laittaa opiskelemaan, tekemään asioita oman tulevaisuuden eteen ja vie taatusti pitkälle!