Ennen kuin jäin äitiyslomalle helmikuussa 2019, olin työskennellyt lähes koko ikäni täysipäiväisesti ja joskus jopa tehnyt kahta työtä samanaikaisesti, jolloin työtunnit viikossa saattoi nousta helposti 60-70 tuntiin. Muistan, miten silloin tuntui, että aika on kortilla ja kaikki vapaa-aika, mitä jäi, oli käytettävä hyvin.
Olen mielestäni ollut aina tehokas ajankäyttäjä ja se, että minulla on ollut joskus todella vähän vapaa-aikaa, on tehnyt minusta aikamoisen multitaskaajan. Se ei kuitenkaan tarkoita sitä, että hutiloisin tai tekisin asiat huonosti – vaan olen oppinut, mitä asioita voin tehdä samanaikaisesti huolellisuuden kärsimättä ja mitä en.
Negatiivinen puhe ”ajanhallinnan puutteesta” äidiksi tullessa pelotti
Kuulin valitettavan paljon ympäriltäni lauseita: ”Nauti nyt vielä omasta ajasta, kun vielä voit!”, ”Kohta olet 18 vuotta lukittuna kotiin!”, ”Etpä voi sitten lapsen kanssa tehdä tuotakaan asiaa”, ”Varaudu sitten siihen, että kaikki sun aikas menee lapsen kanssa eikä omaa aikaa jää”. Mun mielestä on tosi surullista, että ympäristö antaa tällaisia signaaleja äitiydestä sen sijaan, että kerrottaisiin, miten äitinä opit oikeasti hyödyntämään ne muutamatkin minuutit!
Ja käsitettä ”oma aika” en ole koskaan oikeastaan ymmärtänyt. Siitä kyllä puhutaan todella paljon neuvolassa, vauvakerhoissa ja somessa, mutta minä en ole koskaan tajunnut, mitä sillä oikeasti tarkoitetaan? Olenkin somen ”äitihaasteissa” aina vastannut ”Mitä teen, kun saan omaa aikaa”, että onko se jotain syötävää se oma aika? En tarkoita tällä sitä, etteikö minulla olisi tätä ”omaa aikaa” ikinä tai etten saisi koskaan olla itsekseni, vaan minä en osaa erotella elämääni niin, että olisi ”lapsen kanssa vietetty aika” ja ”oma aika”. Minulla on tämä yksi elämä ja täten yksi ja sama aika. Se, miten kaiken aikani vietän, on minun päätettävissäni ja minä olen päättänyt, että olen kotona lapseni kanssa, kunnes hän täyttää 3 vuotta. Se on siis tietoinen valinta, että lapseni on päivissäni ja ajassani läsnä ”24/7”. Minä sovitan työni lapseni luomaan aikatauluun – enkä toisinpäin.
Tienaaminen suoraan kotisohvalta on yksi unelmistani
Olenkin aiemmin kertonut, että aloitin tekemään töitä kotoa pikkuhiljaa työmäärää nostaen, kun lapseni oli noin kolmekuinen. Koin silloin, että hänen rytminsä on tasaantunut ja olin ikään kuin oppinut hänen tavoilleen, niin tiesin, millaiset resurssit minulla oli tehdä töitä. Toki, minulla on ollut niin ymmärtäväinen toimeksiantaja, että olen voinut hänelle ilmoittaa, jos yöt ovat menneet huonosti tai lapsi on ollut kipeänä enkä siksi ehdi tai vain jaksa tehdä niin paljon töitä. Myös se, että työt ovat olleet urakkaluonteisia, on helpottanut huonompina päivinä.
Jotkut sanovat, että he eivät voisi ikinä työskennellä kotoaan, koska eivät saa kodistaan riittävää inspiraatiota tehdä töitä. Minua taas motivoi suuresti se, että minun on mahdollista tehdä töitä kotoa ja täten tienata rahaa pieruverkkareissa! Olen aina superinnoissani, kun avaan työkoneen ja kiitän itseäni siitä, että olen mahdollistanut itselleni tämän. Osuvana ja ajankohtaisena esimerkkinä; koronatilanne ei vaikuttanut minun työskentelyyni millään tavalla – työskentelen missä tahansa, kunhan saan läppäriini virtaa ja netin.
Tässä muuten sinullekin 3 vinkkiä, joilla voit saada lisätuloja suoraan kotisohvaltasi!
On mielestäni asennekysymys, miten aikansa käyttää
Ihmiset ovat ihmetelleet, miten ehdin niin paljon – kun minulla on kuitenkin koti ja lapsi hoidettavana töiden lisäksi. Kaikki, jotka tuntevat minut henkilökohtaisesti, tietävät, että minussa virtaa ”perinteisen emännän” veri ja nautin siis todella suuresti siitä, että saan leipoa, tehdä ruokaa sekä kestittää ihmisiä. Kestitettävät vasta ihmettelevätkin, että miten minä nyt vielä töitäkin teen – ja yrityksenkin pistin pystyyn! ”Huhhuh, mikä vauvavuosi teillä!”
Jos minulle annetaan jokin työprojekti, jonka tiedän tekeväni esimerkiksi tunnissa – niin teen sen vauvan nukkuessa, joko päiväunilla tai yöunilla ollessaan. Jotain lyhyitä, muutaman minuutin kestoisia tehtäviä saatan tehdä vauvan leikkiessä itsekseen, mutta hyvin harvoin näin teen, koska haluan olla lapselleni läsnä, varsinkin silloin, kun olen kaksin hänen kanssaan kotona. Suunnittelen siis tarkkaan sen, milloin teen minkäkin työtehtävän tai projektin. Lapsemme nukkuu toistaiseksi vielä kahdet päiväunet, niin toiset unet käytän työntekoon ja toiset iltapäiväunet käytän ruuanlaittoon ja kodin ylläpitoon.
Kodin ylläpidossa muuten ihan paras vinkki, jonka olen koskaan saanut, on ollut se, että siivoaa vähän päivittäin. Ei siis siivoa vain 1 tai 2 kertaa viikossa, vaan joka päivä vähän jotain, niin kaikki paikat eivät ”repsota” samanaikaisesti.
Jos käy niin, ettei lapsi nukukaan toisia unia (koska olemme siinä vaiheessa, että siirrymme ilmeisesti pikkuhiljaa yksien päiväunien taktiikkaan) – niin sitten siivoamme ja laitamme ruokaa lapsen kanssa yhdessä. Ajattelen sen niin, että kodin ylläpito ja ruuanlaitto on kuitenkin meille arkea, niin lapsenkin on hyvä tottua siihen, että kotona tapahtuu tällaisia arkisia asioita ja niitä tehdään joskus yhdessä, mutta en halua opettaa lastani siihen, että hänen pitää leikkiä hiljaa ja olla paikoillaan, koska äiti tekee nyt töitä (hän kun ei oikein osaa vielä kirjoittaa tai lukea, että voisi olla avuksi projekteissa).
Bisnespuheluita vauva kainalossa on hyvin harvoin
Vaikka suurin osa töistäni onkin aikariippumattomia, niin yleensä hoidan puhelinpalaverit päiväsaikaan. Joskus puhelu sattuu sellaiseen aikaan, että lapsi on hereillä, niin sitten saatan kirjoittaa muistiinpanoja ja keskustella puhelimessa samalla kun leikitän tai syötän lasta. Näin tosin käy todella, todella harvoin – sattumaako? Onneksi on olemassa handsfree -laitteet puhelimeen, niin kädet pysyvät kännykän osalta vapaina!
Toki siinä tietyllä tapaa kysytään myös ymmärrystä puhelun toisessa päässä, koska alle 1-vuotiasta on vaikea pyytää olemaan hiljaa, jos hänkin on juttutuulella ja hänen ääntelyään sattuu kuulumaan taustalla. Mutta toisaalta – en ehkä tekisi bisnestä sellaisten henkilöiden kanssa, jotka eivät tätä ymmärtäisi.
Oma kännykän turhanpäiväinen käyttö on jäänyt vähemmälle
Minä en enää tiedä, kenellä on syntymäpäivä – ellei se lue seinäkalenterissa. En oikeastaan edes muista, milloin olisin laittanut syntymäpäiväonnittelut jollekin facebookissa! En tiedä, kuka on jakanut söpöimmän kissavideon tältä päivältä. Minulta menee ohi monia ystävieni instagram -storyja, kun en käytä aikaa niiden selailuun. Olen aivan huomaamattani vähentänyt puhelimen räpläilyä!
Ja tämähän on siis ihan positiivinen asia, mutta on se herättänyt ajattelemaan, miten paljon oikeasti minulla ja monella muulla on mennyt aikaa pelkästään somen selailuun. Jos siis haluat käyttää aikasi tehokkaammin – olit äiti tai et – niin tarkkaile puhelimen käyttöäsi ja mieti, miten voisit hyödyntää sen ajan paremmin!