© Vauraselama.fi, 2024. Kaikki oikeudet muutoksiin pidätetään.
Täällä kirjoitan omista kokemuksistani ja elämästä, joka on jo kasvattanut minua ihmisenä paljon. Olen sitä mieltä kuitenkin, että elämä on ikuinen tutkimusmatka ja sen matkan tarkoituksena on oppia tuntemaan itsensä paremmin. Matka syvään sisimpään, jossa täytyy kohdata niin hyvät kuin ikävätkin asiat. Meillä jokaisella on oma tarina ja oma polku jota kuljemme.
Turhaan ei puhuta siitä, miten paljon meihin ihmisiin vaikuttaa menneisyys tai läheiset ihmiset. Meillä muodostuu eri asioista mielipiteitä, jotka tulevat läheisiltä tai muilta tärkeiltä ihmisiltä elämässämme. Siinä samassa täytyy oppia tekemään päätöksiä, jotka syntyvät meistä itsestämme. Ne päätökset pitäisi tulla sydämestä eikä jonkun toisen neuvoina. Neuvoja on tietenkin aina hyvä kuunnella ja hyödyntää päätöksissä, mutta oikeat päätökset kyllä tietää, kun kuuntelee tarkasti itseään.
Nämä ajatukset johdattelevat siihen tilanteeseen, jossa olen nyt. Valintoihin, jotka ovat enemmän tai vähemmän tietoisia. Olen kuitenkin huomannut, että minulle on tapahtunut paljon asioita elämässäni, joita olen toivonut tai haaveillut. Vaikka paljon on asioita, mitä haluaisin vielä saavuttaa. Olen silti kiitollinen siitä, mitä jo olen saanut.
Olen aina syvällä sisimmissäni ajatellut, että minusta tulee vielä joskus yrittäjä. Tätä unelmaa kohti kuljin ja uskoin, että kaikelle on aikansa.
Olin pitkään ollut isossa yrityksessä erilaisissa myynnin ja markkinoinnin tehtävissä. Aina kun minusta tuntui, ettei nykyinen työ enää antanut uusia haasteita tai en oppinut uutta, halusin oppia lisää. Niin vaihdoin uusiin tehtäviin ja sain enemmän vastuuta. Palkkakin oli hyvä ja työtoverit olivat mitä parhaimmat.
Tapasin myös nykyisen mieheni näihin aikoihin. Minulle muodostui hiljalleen ajatus perheestä. Halusin mieheni kanssa lapsen ja niin meistä tuli perhe. Meillä on nyt kaksi poikaa. Ostimme ensimmäisen asunnon ennen lapsia. Haaveena oli vielä joku päivä löytää se omakotitalo. Tämäkin haave toteutui. Sain olla lasten kanssa pitkään kotona. Paluu entiseen työpaikkaan ei enää houkutellut ja heräsi ajatus haaveesta yrittäjänä.
Olin aina ommellut vaatteita itselleni tai lapsille. Mieheni kysyikin, miksi en lähtisi tekemään ompelua työkseni? Ja siitä sitten lähti rattaat pyörimään.
Halusin hyödyntää kaikki mahdolliset tuet ja asiat, jotka vain pystyin uutena yrittäjänä. Jotta sain starttirahaa, minulle sanottiin, että minulla täytyisi olla tutkintotodistus tai alan kokemusta. Niinpä löysin itseni aikuisopiskelijana ja minulla olisi kahden vuoden koulutus edessä. Päivät olin lasten kanssa kotona ja kun mieheni tuli kotiin, lähdin illaksi kouluun.
Vaikka joskus väsytti vähän enemmänkin, niin mielessäni vain näin sen kuinka olen valmistunut ja pääsen aloittamaan yrittäjänä. Sitä kohti menin ja kun koulut oli käyty, olin taas saavuttanut yhden tärkeän asian elämässäni.
Minulla oli lapset ja mies. Oma koti ja oma yritys. Mitä enää voisin haluta? Minullahan oli kaikki. Suoritin vielä yrittäjän ammattitutkinnon, jotta ymmärtäisin asiat paremmin ja voisin hyödyntää tätä yritykseni kehittämisessä.
Tässä on vain pintaraapaisu elämästäni. Pieni osa siitä, mutta se tärkein varmasti. Halusin kertoa taustani näin ja pohjustaa sitä tulevaan. Sillä minulle ei riittänyt tämä. Halusin jotain enemmän ja mietin, että voinko haluta? Olenko liian ahne? Eikö minulla ole jo kaikki? Peilasin näitä ajatuksia menneisyyteen. Siihen miten minua on kasvatettu: ole ahkera ja tee töitä. Aina pitää olla työpaikka. Tämä oli tärkein asia elämässä tai siis, näin minut oli kasvatettu.
Ja tätä olinkin aina noudattanut. Tehnyt ahkerasti töitä aina, jo pienestä tytöstä asti. Ensin satunnaisia viikonloppuja ystäväni isän yrityksessä. Lopulta kesälomat koulusta siellä. Kunnes lopulta peruskoulu ja kauppakoulu oli käyty. Siitä työurani alkoi noin 20 vuotta sitten, joten tähän päivään saakka on mahtunut paljon elämää. Ja siinä on ehtinyt miettiä paljon asioita.
Ehkä kuitenkin käänteitä tekevä vuosi oli 2016. Silloin lähdin kokeilemaan verkostomarkkinointia. Samana vuonna olin perustanut yritykseni ja ompelimon. Verkostomarkkinoinnissa opin taas uutta ja haastoin itseäni. Minun tuli opetella puhumaan yleisön edessä. Tämä on aina ollut minulle iso haaste ja siinä joudun edelleenkin mukavuusalueeni ulkopuolelle. Yleisöni ei tosin ollut mikään suuri, mutta minun tuli päästä irti pelostani ja puhua vieraille ihmisille.
Olihan aihe toki lähellä sydäntäni, muuten en varmasti olisi edes lähtenyt tuohon uuteen työhöni mukaan. Minulle kun on tärkeää, että se mitä teen, tulee sydämestä. Sen täytyy tuntua hyvältä ja oikealta.
Vaikkakaan tämä verkostomarkkinointi ei jatkunut kuin pari vuotta, niin sain siitä taas uusia ajatuksia. Koulutukset olivat aika intensiivisiä ja opin myös, miten tärkeää on kouluttautua tai opiskella. Näissä koulutuksissa piti katsoa itseään ulkopuolisen silmin, eri perspektiivistä. Ja se oli joskus ihan hullua. Minäkö tuossa videolla? Olen ihan hassun näköinen. Huomasin, että itsevarmuus oli vielä aika huono. Itsevarmuutta on tullut rutkasti lisää tässä vuosien varrella, mutta tiedän, että tarvitsen sitä vielä lisää.
Löysin Sannan muistaakseni Instagramin kautta ja lähdin seuraamaan hänen päivityksiään siellä. Hän herätti mielenkiintoni rahamaailmaan, joka on aina ollut minulle kovin vieras. Uskomukseni tästä on aina ollut, että eihän tämä rahamaailma ole minua varten. Eihän minulla ole tähän mitään asiaa, minullahan on jo kaikki. Tämä asia kuitenkin muuttui, kun olin jonkin aikaa seurannut Sannaa. Mitä jos kuitenkin tämä olisi minun juttu? Mitä jos tämä antaakin minulle jotain? Ja niin osallistuin ensimmäisen kerran Sannan järjestämälle verkkokurssille.
Tämän verkkokurssin aikana sain tutustua paremmin rahaan ja sen merkitykseen. Omat vanhat rahauskomukset alkoivat karista ja aloin imeä itseeni uutta. Katsoin taas itseäni ja huomasin, että jos ajattelen tätä raha-asiaa enemmän, niin sitä lähemmäksi se tulee ja se veti minua puoleensa koko ajan lisää. Halusin oppia aiheesta lisää ja nyt olenkin matkallani vaurauteen.
