Rahatarina: Niukka lapsuus loi tuhlaavan nuoren aikuisen – kunnes..

Olen Paula, 42-vuotias nainen Oulusta. Olen sosiaalialan, asiakas- ja esimiestyön ammattilainen. Olen syntynyt ja kasvanut Kainuun maaseudulla 4-lapsisessa perheessä. Isäni oli maanviljelijä, eli kotona töissä, mutta äitini oli palkkatöissä kodin ulkopuolella.

Kotona meille lapsille opetettiin säätäväisyyttä rahan kanssa, meillä oli niukkaa. Meillä oli kouluiässä paremmat kouluvaatteet, joilla käytiin koulussa ja ne vaihdettiin kotivaatteisiin, kun tultiin kotiin, ettei paremmat vaatteet likaannu ja mene rikki ulko- ja sisäleikeissä. Vaatteita kierrätettiin myös toki isommilta pienemmille sisaruksille ja niin edelleen.  Myös jakamisen taidon olen oppinut jo kotoa, kaikki – muun muassa herkut jaettiin tasan 4 lapsen kesken.

Joulu- ja synttärilahjaksi saatiin isompina lapsina myös rahaa kummeilta ja mummeilta. En muista erityisesti mihin olisin käyttänyt nuo rahat, mutta en myöskään ollut kovin säästäväinen – eli kyllä ne rahat johonkin huvitteluun meni.

Itsenäistyminen jo lukioikäisenä

Muutin omilleni lukion aikana, kun oli pitkä matka kouluun ja opinnot vaati keskittymistä, mitä kotona ei aina ollut nuorempien sisarusten pitäessä meteliä.

Vanhemmat auttoivat alkuun vähän vuokrien ja muiden kulujen kanssa. Olen aloittanut kesätyöt jo 15-vuotiaana ja 17-vuotiaana tein kesäisin lastenhoitoa esimerkiksi yksityisissä perheissä ja sain näin omaa rahaa. Ajokortin rahoitin puoliksi itse omilla kesätyörahoillani ja vanhemmat maksoivat toisen puolen. Sama käytäntö koski myös muita sisaruksia. Olin nuorena kesätöissä mm. kirjastossa, vanhusten kotiavussa ja lastenhoitajana sekä toimin 4h-kerhon ohjaajana.

Opiskelemaan muutin kauas kotoa, aina pääkaupunkiseudulle saakka. Siitä asti olen pärjännyt omillani. En koskaan nostanut opintolainaa, vaan olin töissä myös opiskelujen ohella. Opiskelin amk-tutkinnon ja jo vuosi valmistumisen jälkeen päädyin vähän vahingossa yrittäjäksi kokonaan toiselle alalle. Maksoin kynsiteknikon koulutuksesta ja pienestä aloituspaketista noin reilu 1000€ ja työllistin sillä aloituspanoksella itseni noin 10 vuotta!  Kynsistudioyrittäjänä menestyin hyvin ja tienasin tähän astisen elämäni parasta “kk-palkkaa”.

Lue lisää yrittäjätarinastani täältä.

Mutta kas kummaa, lapsuuden säästäminen ja niukkuus teki itselleni tenän, enkä halunnut yhtään tietää mihin rahani menivät – halusin vaan ELÄÄ! Eli mieleni teki kapinan, koska aiemmin kontrolli oli ollut kova ja oli opetettu, että mahdollisimman vähän kun käyttää rahaa, niin se on oikein!

Tuhlaaminen tuntui oikeutetulta

Niinpä noina 10 yrittäjävuotena kovinkaan montaa ropoa ei päätynyt säästöön vaan kulutin kaiken! Näin jälkiviisaana ymmärrän, että olisin saanut sievoisen pesämunan vaikka ensiasunnon ostoa varten säästettyä, jos olisin silloin ymmärtänyt tehdä niin ja rahaa olisi silti jäänyt hyvin kaikenlaiseen huviin ja elämiseen yleensä.  Vapaaehtoisen eläkevakuutuksen kuitenkin otin, kun joku tuli sitä minulle kauppaamaan ja siellä on nuo säästöt tallessa vielä tänäkin päivänä. Tosin tuotot ovat vähän huononlaiset.

Mutta nuorena – tuolloin yrittäjävuosina, kun rahaa oli runsaasti käytettävänä, ostelin kaikenlaista vähän kuin lohdutukseksi. Jos oli suruja tai huolia, shoppailu muka lohdutti. Jos oli iloja, niin siihenkin voi jotain ostella ja juhlia. Jotenkin myös pitkistä työpäivistä ja työviikoista palkitsin itseni kaikenlaisella kuluttamisella. Raha, ostaminen ja kuluttaminen toimi kuten tunnesyöjällä ruoka, iloon ja suruun.

Rahaa meni toki aina myös matkustamiseen lapsuudenkodin ja opiskelu- sekä asuinpaikkakunnan välillä. Yrittäjävuosina matkustelin myös ulkomaille hetkeksi lomalle, koska koin, että on helpompi lomailla, kun ei ole puhelimen päässä vastaamassa ja tarpeen tullen lähdössä heti töihin. Matkustin useimmiten yksin ja sekin vie yllättävän paljon rahaa. Mutta silloin en välittänyt kustannuksista.

Toisenlaisessa rahatarinassa työnteko herätti mielenkiinnon rahaa kohtaan ja näin se vei mukanaan – lue lisää tästä.

Ikä toi mukanaan myös ajatuksen vaurastumisesta

Suurimman osan aikuiselämästä olen ollut töissä, mutta olen kokenut myös työttömyyden ja elänyt peruspäivärahalla hetken aikaa.  Suhtautumiseni rahaan ja talousasioihin alkoi muuttua vasta lähellä 40 ikävuotta.  Ensin opiskelin verkkokurssilla Amazon-vekkokauppamyyntiä. Luin tuolloin paljon myyntiin ja markkinointiin liittyvää kirjallisuutta, pääosin englanniksi. Opin paljon aiheesta ja aloin nähdä kuinka meihin kuluttajiin vaikutetaan esimerkiksi mainoksissa psykologisesti – tehdään tarpeita ostaa, vaikka ei olisi todellista tarvetta! Tämän oivallettuani, alkoi kiinnostus shoppailuun ja kuluttamiseen muuttua radikaalisti. Loppui niin sanotusti ostohalut. Oli myös silmiä avaavaa olla siellä “ kassan” toisella puolella eli myymässä tuotteita. Tosin olinhan jo yrittäjänä myynyt palveluita ja tuotteita, joten ihan vierasta se ei ollut kuitenkaan.

Ensiasunnon ostin lopulta ilman omaa rahaa. Heräsin asiaan juuri viimeisillä hetkillä, ennenkuin ikäräja noihin verotusetuuksiin menisi umpeen. Sain siis lainaa, koska minulla oli sopivasti takuita lainaa varten  ja ostin asunnon, joka remontoitiin silloisen miesystäväni kanssa lattiasta kattoon. 

Opiskeltuani lisää talousasioita, ymmärsin myös alkaa kerätä puskurirahastoa, muutaman kuukauden pakollisten kulujen verran.  Talous- ja sijoitusasioiden opiskelusta on tullut minulle suuri intohimo, johon käytän nyt aikaani päivittäin. Haluan olla tulevaisuudessa vaikuttamassa siihen, että näitä asioita voisi oppia ja oivaltaa mahdollisimman moni ihan tavallinen suomalainen nuori ja aikuinen.

Kun raha-asiat on hyvin hallussa, se luo turvallisuuden tunnetta, mahdollisuuden suunnitella tulevaisuutta ja antaa parhaimmillaan mahtavia onnistumisen kokemuksia!